Inkeri Ylipelkonen Kauhavan Pelkkikankaalta on Järvilakeuden kansalaisopiston helmikuun kuukauden kurssilainen.
”Olen osallistunut kursseille niin kauan kun muistan, tai ainakin niin kauan kun olen päässyt kotoa lähtemään. Kun lapseni olivat pieniä lähteminen oli hankalampaa, mutta kursseille olen osallistunut monta kymmentä vuotta, niin kauan kun kansalaisopisto on täällä ollut. Ensin osallistuin lyhyemmille kursseille kuten ensiapuun. Vuosien varrella olen tehnyt kursseilla mm. pajutöitä, kutonut kansallispukukangasta, tehnyt käsitöitä, ommellut vaatteita ja maalannut posliinia. Myös puutyökursseilla olen ollut mukana ja tällä hetkellä osallistun keramiikkakurssille”, Inkeri kertoo.
”Kursseille osallistuminen on minulle elinvoiman antaja. On viikon kohokohta, kun saan olla ihmisten kanssa ja kuunnella myönteistä sitä pöhinää, mitä kurssilla on. Keramiikkakurssilla on iloinen ja nuorekas tunnelma, josta saan valtavasti energiaa. Meillä on myös valtavan hyvä ja rohkaiseva opettaja Marja-Liisa Hast-Hautala. Monesti epäilen kykyjäni, mutta silloin Marja-Liisa tulee taputtamaan olalle ja sanoo ”kyllä sinä osaat”. Ja vaikka mitä olen savesta osannut tehdäkin: japanilaisia lyhtyjä, isot joulupukin ja -muorin savusaunan portaita koristamaan… savi on raskasta, joten nykyään teen vähän pienempiä töitä, kuten haltijoita ja tonttuja. Monenlaisia kippoja ja kuppeja on vuosien aikana syntynyt!”
Monenlaisia muistoja on kertynyt ja kommelluksiakin sattunut vuosien varrella. ”Puutöissä aloitin reippaasti ensimmäisenä työnä kunnostamaan isoa maalaiskaappia, joka oli puoliksi lahonnut. Hajotin kaapin saman tien laudoiksi, mutta sitten olikin ongelma saada se takaisin kasaan! En merkannut lautoja mitenkään, joten apua tarvittiin kaapin kokoamiseen. Intoa oli enemmän kun taitoa, mutta kaappi siitä tuli ja tuvassa se on vieläkin!”, Inkeri nauraa.
Inkeri voi omasta kokemuksestaan todistaa, että kansalaisopiston kursseille ovat kaikenikäiset tervetulleita. ”Meitä on tällä hetkellä keramiikkakurssilla mukana kolme sukupolvea: minä, tyttäreni ja pojantyttäreni. Kaikissa ikävaiheissa tarvitaan lepopaikkaa arjessa, paikka johon voi mennä toisten joukkoon ja toteuttaa omaa luovuuttaan. Kansalaisopiston kurssit ovat ihan mahtavia, kaikkea on tarjolla. Ihmisten pitäisi puhelimen näpyttelyn sijaan mennä kursseille ihmisten joukkoon!”
Kuva: Marja-Liisa Hast-Hautala
Teksti: Maaria Koivula-Talkkari