”Olimme onnellisesti kaikki 16 junailleet itsemme maanantaina 2.12. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja odottelimme lähtöportilla, kun viime hetkellä kuulutettiin, että lento on peruttu maahenkilöstön äkillisen työseisauksen takia. Mitäs nyt? Tuli mieleen, että ryhmää ei ainakaan saa hajottaa ja matkaan pitää päästä, koska ohjelma alkaa huomisaamuna klo 10.
Kiireen vilkkaa transfer-tiskille, jonne peräämme tuli koko lentokoneellinen. Kovan väännön jälkeen pääsimme matkaan Lontoon kautta. Vain yksi passiton joutui matkustaa yksin Amsterdamin kautta. Lennot olivat myöhässä ja pääsimme Roomaan puolilta öin. Alkoi sellainenkin lippulappuselvitys matkalaukkuaulassa, koska laukkumme eivät tietenkään saapuneet. Pari meistä lähti jo etsimään tilataksejamme ulkopuolelle. Ne odottivat meitä kärsivällisesti ja luotsasivat meidät Genio-hotelliin yöllä kahdelta.
Vauhdikkaan alun ja lyhyen yöunen jälkeen puikkelehdimme pieniä kujia pitkin Leonardo Da Vinci-kielikouluun. Siellä energinen opettaja selvitti meille italialaisten eleiden merkityksiä ja lopuksi lauloimme Azzurroa ihan antaumuksella. Sieltä suunnistimme Campo De Fiorille tervetulolounaalle, jossa Amsterdamin kautta lentänyt matkalainen vihdoin liittyi seuraamme. Tyypillisiä roomalaisia ruokia ovat mm. supplì-riisipallerot, carbonara- ja cacio e pepe-pastat. Makean nälkään tiramisua ja mitä moninaisimpia jäätelömakuja.
Hotellimme sijaitsi Piazza Navonan kulmalla. Aukio joulukoristeineen ja kojuineen oli nähtävyys jo itsessään. Pizzerioita ja ravintoloita on useita. Pinsaakin maistettiin. Kastanjoita paahdettiin aukion kulmalla. Piazzan kirkossa osa kävi konsertissa kuuntelemassa ooppera-aarioita. Sieltä sai mukaansa myös pienen pullon pyhää vettä. Toisessa lähellä olevassa kirkossa oli hieno seiminäyttely.
Villa Borghesen galleria ja sen ympärillä oleva laaja puistoalue oli mukava käyntikohde. Sieltä palasimme jalan hotellille. Matkalle osui mm. Espanjalaiset portaat ja valtavan iso karkkikauppa.
Forum Romanum tuli nähtyä ulkopuolelta käsin. Jotkut kävivät Colosseumissa. Valtavaa kermakakkua muistuttava Piazza Venezia oli mieleenpainuva nähtävyys.
Pukeutuminen päivän rientoihin ei tuottanut ongelmaa; samat vaatteet, koska laukut eivät olleet vieläkään tulleet. Kun ne sitten keskiviikkoiltana myöhään olivat saapuneet hotellille, oli ihanaa saada puhtaita vaatteita, paremmat kengät jalkaan ja muuta tarpeellista.
Bussilla matkustimme vaikuttavalle Santa Maria Maggiore -kirkolle. Lippujen leimaaminen bussissa oli vaikeaa, mutta onneksi paikalliset antoivat ohjeita. Stazione Terminillä sukelsimme metroon ja pari pysäkinväliä niin oltiin Piramide-asemalla. Korkeitten muurien ympäröimä kaunis ei-katolinen hautausmaa oli valitettavasti suljettu ja näimme sinne sisälle vain rautaportista.
Suunnistimme Testaccion markkinoille. Mikä ruokaparatiisi! Kaikki oli maukasta ja kohtuuhintaista. Trasteveren puolella ajoimme ratikalla ja lähdimme etsimään Totuuden Suuta eli Bocca della Veritaa. Sinnikkyyden ansiosta se löytyikin, mutta ei ainakaan allekirjoittanut uskaltanut sinne sormiaan työntää.
Viimeisen matkapäivän aamuna 6.12. lauloimme hotellin vastaanottovirkailijalle Maa on niin kaunis -laulun. Hän oli siitä kovasti otettu. Tietenkin lahjoitimme myös suomalaista suklaata kuten kielikouluunkin. Päiväsydän kului Vatikaanin aukiolla ja Pietarin kirkossa. Ostoksillekin jäi aikaa. Läksiäisillallinen oli ravintola Fiammettassa. Siellä juhlimme itsenäisyyspäivää Suomen lippuja heiluttaen.”
Anne Rintala-Syväjärvi, italian opettaja
Euroopan unionin rahoittama. Euroopan unioni tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) ei vastaa julkaisun sisällöstä.